Fasu oli velipoikansa (Allu) ja Isabell - neidin kanssa metsäreretkellä Sipoossa Kanttorinjärven maisemissa. Pojat oli aivan tyystin 16 viikkoisen ranskalaisneidin lumoissa. Isabell suputti poikien korviin kaikenlaisia juttuja ja sai pojat tekemään ihan hulluja juttuja oman mielensä mukaan. Isabell hihitteli kun pojat ottivat hänen kehoituksestaan mitään kyseenalaistamatta turkin kiiltoa ja ihon rasvatasapainoa ylläpitäviä mutakylpyjä Kanttorinjärven mutakylpylässä. Ne oli kuulemma Isabell - neidin mukaan uusinta uutta ranskanmaalla. Fasulle se oli vielä sanonut, että sen mudan pitää antaa vähän kuivahtaa. Siinä se sitten odotteli aikansa ja ihmetteli koskakohan ne ihmeelliset Isabell - neidin lupaamat vaikutukset alkaa. Ei se Allukaan juuri fiksumpi ollut. Tosta kuvasta näkyy kun ranskalainen hienohelmaneiti houkuttelee suomalaista espanjanvesikoirajössikkää oikein kylpemään ja kieriskelemään mudassa. Arvatahan tietysti saattoi, että neiti itse pysyi mudasta hyvinkin kaukana. Voin vain kuvitella, että Isabellillä oli todella hauskaa poikia jekuttaessaan.
Hyvä Fasu! just tolleen niin ku mä näytin!
No oikeestihan ne oli siellä treemaamassa josko niistä elokuussa tulis spanieleita. Ne kävi siellä pupujäljellä, sitte sellasella hakukokeessa jossa testataan miten koira irtoaa etsimään riistaa metsästäjän ammuttavaksi ja lopuksi piti tehdä vesinouto. Pupujäljestä Fasu sano, ettei sillä olis ollut sen kanssa mitään ongelmia, mutta ihmisiskältä kuulin, että kulmalta se oli vähän mennyt ohi, mutta onnistui kuitenkin palaamaan jäljelle. Hakuosuudessa olis Fasun pitänyt irrota vähän kauemmas ihmisiskästä ja sitä ne sitten vielä harkkaa ennen taipparia. Vesi noudossa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, paitsi että ei Fasu eikä Allu ollu kumpikaan ensin uskaltaneet veteen oudossa rannassa. Lopulta ranskalaisneiti oli näyttänyt pojille mallia ja pojatkin oli saaneet jutun juonesta kiinni. Sieltä reissulta Fasu toi mukanaan meille Sallan ja pupun. Salla nukkui taas kerran mun sängyssä, eikä siinä mitään ongelmia. Pupu vuorostaan jatkoi ikiunen nukkumistaan mattotelineestä roikkuen. Koskakohan ihmisäiskä huomaa ja antaa huutia ihmisiskälle?
Meidän ihmispennuista nuorin harkkaa Fasun kanssa agilityä ja heidän sattumuksistaan voi lukea osoitteesta http://majafasu.blogspot.fi/Hyvin ne siellä kentällä menee! Hyvä ne!
Onnea vaan meidän mastodontille - se on tänään 1v. Synttärijuhlat juhlittiin silleen nopean kaavan mukaan hamm - amm - namm - lurps. Nyt kun juhlistettiin ton meidän vauvan synttäreitä niin kattauksessa käytettiin Muumi-lautasia. Piti olla tollaset korkeemmat reunat ettei rassukan kakku tipahda kiveytykselle.
Onnea kaikille Nuutuksen A -pennuille!
Vuosi on menny hirveen nopeesti - ensin toi oli sellainen mitätön rääpäle joka roikku koko ajan mun iholla ja nyt se on mitätön mastodontti joka roikkuu mun iholla.
Nyt tuli Toffen mitta täyteen. Tätä on toki jo osattu odottaakin, mutta nyt siis olis avoinna paikka asiansa osaavalle espanjanvesikoiran agilityohjaajalle vaativiin koitoksiin. Hakemukset ko. pestiin voi lähettää mulle osoitteseen toffe.nuutuksen@gmail.com. Ja ihan huomautuksena, että mä en kaipaa hakemuksia miltään turoilta ja foto olis kiva.
Oltiin ihmisiskän kanssa Mikkelissä virallisissa agikisoissa tekemässä kaksi rataa. Eka oli agirata ja toinen hyppäri. Otsikostakin voi hyvin päätellä, että otettiin siis hyllyt molemmilta radoilta.
Ekaks agirata...
On tää agilityä harrastavan espanjanvesikoiran elämä hankalaa - tommosen toistaitoisen ohjaajan kanssa. Kuten tästä ensimmäisestä videosta huomaatte sillä on vaikeeta päättää mitä tehdään puomilla ja etenkin sen jälkeen. Mun piti itte päätellä, että ollaan menossa suoraan putkelle edessä olevan hypyn kautta. Ei siis ongelmia kun eteneminen on mulle näkyvissä. Siitä putkelta sitten kahden hypyn kautta seuraavaan putkeen. Kiinnittäkää eritoten huomiota mihin mua ohjataan toisella hypyllä! Tieto kääntymisestä tulee niin myöhässä - jos ollenkaan - no vähän pitkäksihän se hyppy sitten menee. Jos mulle olis kerrottu ajoissa että me kiepsahdetaan sinne putkelle niin mun ei olis tarvinnu käydä kaartamassa niin isosti. Sitte persjättö putkelta muurille - joo ihan selkee juttu, mutta olisko voinut kertoa tossa muurin hypyllä, että siellä muurin takana on kepit? Nyt mulla oli ihan liikaa vauhtia enkä saanut taitettua itseäni oikeaan keppiväliin. Sellanen pieni rytminvaihdos siinä ennen muuria olis kertonu mulle, että ei mennä niin täysiä kun kepit tulee niin nopeesti. Siitä siis 5 virhepistettä ja hylly tuli tosta kun lähdin ohjauksen mukaisesti ylittämään muuria, vaikkei sinne olis pitänyt enää mennä. Sinänsä toi on ihan yksi ja sama tuliko siitä hylly vai ei sillä tässä lajissa ei oikeastaan oo muuta päämäärää kuin puhdas suoritus. Kattokaa ton ihmisikän käsiä kun se ohjaa mua uudelleen kepeille! Yrittääkö se tehdä jotain ohjausliikkeitä vai tuuliko sen käsiä heiluttelee? Onko noi kädet hei edes missään kiinni? Sitte se loppu on ihan selkeetä kauraa - enkä mä siinä juuri ohjeita olis kaivannutkaan.
Toisena kiirastulena oli sitten hyppyrata, jossa ihmisiskän silmin katsottuna oli pari kiperää paikkaa - eritoten loppusuoralla ollut kiepsaus esteen 17 kautta sekä alussa kulkusuunnan muutos renkaan jälkeiseltä hypyltä. Ihmisiskälle propsit siitä, että se ohjas mut hyvin hypyltä 2 hypylle 3 ja siinä ei hirveesti liikalenkkiä tullut. Renkaalle saakka menee hyvin ja näkeehän puoliksi sokea vesikoira eteensäkin - joten omillahan siinäkin sitten mentiin... Mutta katsokaa renkaan jälkeisen hypyn ohjausta ja pitäkää mielessä, että tarkoitus oli vaihtaa kulkusuuntaa! Ja mitä ihmisiskä tekee hyppyä ennen kertoakseen mulle, että matka ei jatkukaan eteen vaan pitäis kiepsahtaa kulkusuunnassa täysin vastakkaiseen suuntaan? No ei mitään - ei yhtään mitään! Se vetää liinat kiinni vasta kun mä oon jo hypännyt!
Koita siinä sitten tehdä siihen tiukka mutka! No okei mä jään vähän ihmetteleen, ett mihin se ihmisiskä jäi, mutta paikkaan sen kun nään, että se säntää ihan vastakkaiseen suuntaan. Mennään nätisti seuraavat kaksi hyppyä - kepit ja muuri. Nyt huomio! mitä ihmisiskä tekee sen jälkeen kun on ohjannut mut putkeen!?!?!? Se jää löntystämään ja kuvittelee ehtivänsä tekemään persjätön putken jälkeen! No ei mitään toivoa - sillä mähän oon tuulennopea! Suunniteltu persjättö tulee kuitenkin tehtyä - paitsi, että mä olin jo ulkona putkesta ja jo silloin sen oikealla puolella. Voi Elämä! Ihmisiskän onneksin Melissa - meidän koutsi - ei ollut katsomossa. Vaikka Mellu onkin ihmisikää 30 vuotta nuorempi, olis se niin laittanut ihmisikän tonttiin länään "kehuessaan" tota löntystelyä. No siitähän sitten mä menin takaakiertoon kun ihmisikä blokkas multa tien ja tuloksena hylly. Lopusta täytyy antaa ihmisikälle vähän kehuja kun se sai ohjattua mut esteen 17 kohdalle siihen kiepsutusjarrutukseen - vaikka vähän myöhään sekin ohjaus tuli ja mä olin sen jo edeltäkäsin ennakoinut.
No vaikka pettyneenä kisoista pois tulinkin, niin olinhan mä kahdella hyllyllä kuitenkin kisojen paras espanjanvesikoira ... Kaks nollaa oli niin tarjottimella - mutta toi jätkä pilas kaiken!
Tässä Mikkelin hyppyrata.
Tää viimenen video on meidän seuran epävirallisista kisoista edelliseltä päivältä - oliskohan käynyt niin, että ihmisikälle meni neste päähän kun me voitettiin ...
Käytiin ihmisiskän kanssa taas naapuriseuran epiksissä juoksemassa pari rataa. Ihmisiskän mielessä oli eritoten treenata sitä keinua josta mä lentelin viimeksi korkeuksiin, mulla taas oli mielessä pitää hauskaa.
tuolla alhaalla pitäsi kuulemma pysähtyä !?
Näissä kahdessa ekassa kuvassa mä kuljen sellasta puomia pitkin - siinä on tärkeetä ensiks pysyy siellä keikolalla ettei putoo ja muistaa koskee ylös- ja alasmenokontakteille. No puomilla mulla ei oo ongelmaa, paitsi että välillä mä en jää odotteleen alasmenokontaktille 2on2off ihmisiskän seuraavaa ohjausta vaan haluun jo jatkaa.
Epiksissä mentiin kaksi rataa, möllit ja kisarata. Möllirata meni mun mielestä hienosti, mutta ihmisiskän mukaan me mokattiin siinä kohtaa missä se epäilikin että me mokataan. Siinä mölliradalla oli viidentenä esteenä A, jonka kyljessä oli putkenpää houkuttelemassa pientä viatonta espanjanvesikoiraa. Ihmisikä sanoi kavereilleen heti rataan tutustumisen jälkeen, että tossa me mokataan, ellei se onnistu tekemään siihen sellasta "Stig Wetzell patjatorjuntaa" No tää patjatorjuntahan ei oo varsinaisesti mikään agilityohjaus ja tokihan me yritettiin ensin ihan oikeasti. Eka hyppy - toinen hyppy, josta tiukka kaarros mun vasemmalle putkeen josta hyppyyn ja sitten tonne A:lle.
Kaikki aikaisemmat oli ohjanneet koiransa putken vasemmalta puolelta ja joutuneet vaikeuksiin putken jälkeisellä hypyllä. Ihmisiskä tiesi, ettei se kerkee sieltä vasemmalta niinpä se päätti tehdä sinne putken jälkeen persjätön ja sehän toimi meillä sikaupeesti. Meidän liike ja vauhti jatkui sinne hypylle eikä mun tarvinnut hätäpäissäni tehdä mitään balettipiruetteja ihmetellessäni minne siitä jatkettais. Hypyltä ihmisikä vei mua vauhdilla A:lle . "KIIPEEEE!" se huus ja leikkas vielä mun ja putken väliin omalla liikkeellään, mutta kun se putki niin houkuttaa mua ... No se oli sitten siinä. Pari kertaa yritettiin vielä uudestaan ja viimeisellä kerralla ihmisikä yritti jopa ihan oikeesti sitä patjatorjuntaa, mutta längeistähän se Toffe meni putkeen. Tuomari tais lopulta todeta jotain ettei ihmisikä sais kuulemma sulkea putkea multa omalla ahterillaan ...
bo-iing!
Loppuradassa meillä ei ollu sitten mitään ongelmaa ja me kiidettiin se läpi kuin tuulispäät. Radan lopputulemana me sitten harkataan sitä putken ja An erotusta ...
Minne seuraavaksi? SANO JO!
Kisaavien radalla mä taisin olla vähän jo ylikierroksilla ja samoin kai ihmisiskäkin, Se suoritus loppui siihen kun ihmisiskä käski mut hyppäämään syliin ja niin vietiin koiraparkaa kohti autoa. Me vähän sählättiin niin kepeillä kuin keinullakin. Tämän radan lopputulemana me vaihdetaan meidän keinukäsky varmaan kiipeestä keinuksi tai jotain - siis lisää kohdennettua treeniä.
Seuraavan kerran Toffe on radalla keskiviikkona 19.6 Mikkelissä virallisten kisojen merkeissä ...
Käytiin Fasun ja ihmisiskän kanssa uimassa - tai siis ihmisikä ei uinut. Fasulle täytyy antaa täydet propsit - se meni heti uimaan ekalla kertaa hakemaan mun kanssa tota damia. Meille meinas tulla Fasun kanssa vähän riitaa tosta damista - joten ihmisikä antoi meidän uida vain vuorotellen. Toivottavasti se ottaa ens kerralla meille molemmille mukaan jotain noudettavaa. Tässä vähän fuutakea meidän uimareissusta.
Käytiin ihmisiskän kanssa kokeilemassa miltä agikisaaminen tuntuu. Oliltiin ilmoittauduttu kahdelle radalle ihan tuohon keskelle mun lenkkimaastoja. Etukäteen ihmisiskä oli 100varma, että mä singahdan ekan esteen jälkeen suoraan skutsiin. No enpä singahtanut - häh-hää!
Ekalla radalla mä huomasin, että ihmisiskää vähän jännittää ja siksi muakin alko vähän jänskäämään. Kuten filmistä näkee, eka rata meni lähti lapasesta jo toisella hypyllä, kun mä arvioin hypyn vähän väärin ja kolautin riman alas. Pudotuksen jälkeen hienosti meni aina A:lle saakka jossa mä otin hyvän kontaktin, mutta menin vähän sekaisin kun ihmisiskä leikkas mun ohi, joten lähtö pituudelle meni vähän soutamiseksi. Siitä sitten taas ongelmitta keinulle saakka, siinä me taidettiin ihmisiskän kanssa molemmat vähän söhliä ja kun mä tein siihen vielä lentokeinun - niin tulos oli siinä vaiheessa 15 pojoo virhettä eli plussaa. Lopussa pieni empiminen viimeiseen putkeen mennessä, mutta ei virhettä ja tulokseksi tuli se 15 virhepojoo sekä 0,59 yliaikaa, kun siinä keinulla ja sen ympäristössä meni vähän säätäessä. Ihmisiskä oli ihan ihmeissään, koska täähän tarkoitti sitä, että me saatiin meidän ekalta kisaradalta tulos! +15,59 pistettä ja sijoitus 10. 19 koirakosta.
Tokalla radalla ihmisikä selkeesti ryhdistäytyi ja ohjas mua paljon tarkemmin ja jämäkämmin. Kertauksen vuoksi mä otin taas lentokeinun ja siitä tulokseks 5 virhepistettä ja siksi tuloksena 6. sija. Aika oli kolmanneksi nopein - nyt ihmisiskä osas ohjata mua vähän liukkaammilla linjoilla eikä kaartoja tullut niin paljoa. Harmiks vaan kello alko olla tuolloin jo yli 21 eikä paikalla ollut enää ketään joka olis voinut kuvata sen toisen lähdön.
Noiden lentokeinujen takia mä jouduin ikään kuin luokalle, ja siksi mehän mentiin treenaamaan meidän hallille tota keinua. Ihmisiskä juoksutti mua keinulle mitä ihmeellisimmistä kulmista - enkä mä kertaakaan ottanut lentokeinua, vaan tein keinun niin kuin keinu pitää tehdä. Ihmisikä oli ihan ihmeissään. Jos mulla olis joku selkee keino kertoo asioita tolle ihmisikälle, niin mä olisin jo heti ekan radan jälkeen kertonu sille, että se keinu oli musta ihan ihmeellinen. Se keinu ei nimittäin ole yhtään niin herkkä laskeutumaan alas kuin meidän keinu - pakkohan sieltä ylhäältä on hypätä eteenpäin jos ei se kerran laskeudu. Jos ihmisiskä olis ollu tarkkana minien luokkaa katsellessaan, niin se olis huomannut, että tosi moni mini otti siitä kanssa lentokeinun. Yks perhoskoirakin odotti ja odotti siellä keinulla, että se lähtis laskeutumaan, mutta kun mitään ei meinannut tapahtua, niin se lähti eteenpäin ... Meidän täytyy siis treenata paljon erilaisillä keinuilla ja siksi mennäänkin P-Haun epiksiin ens torstaina taas kokeileen sitä keinua.
No oikeestihan ne oli siellä treemaamassa josko niistä elokuussa tulis spanieleita. Ne kävi siellä pupujäljellä, sitte sellasella hakukokeessa jossa testataan miten koira irtoaa etsimään riistaa metsästäjän ammuttavaksi ja lopuksi piti tehdä vesinouto. Pupujäljestä Fasu sano, ettei sillä olis ollut sen kanssa mitään ongelmia, mutta ihmisiskältä kuulin, että kulmalta se oli vähän mennyt ohi, mutta onnistui kuitenkin palaamaan jäljelle. Hakuosuudessa olis Fasun pitänyt irrota vähän kauemmas ihmisiskästä ja sitä ne sitten vielä harkkaa ennen taipparia. Vesi noudossa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, paitsi että ei Fasu eikä Allu ollu kumpikaan ensin uskaltaneet veteen oudossa rannassa. Lopulta ranskalaisneiti oli näyttänyt pojille mallia ja pojatkin oli saaneet jutun juonesta kiinni. Sieltä reissulta Fasu toi mukanaan meille Sallan ja pupun. Salla nukkui taas kerran mun sängyssä, eikä siinä mitään ongelmia. Pupu vuorostaan jatkoi ikiunen nukkumistaan mattotelineestä roikkuen. Koskakohan ihmisäiskä huomaa ja antaa huutia ihmisiskälle?
