Ekalla radalla mä huomasin, että ihmisiskää vähän jännittää ja siksi muakin alko vähän jänskäämään. Kuten filmistä näkee, eka rata meni lähti lapasesta jo toisella hypyllä, kun mä arvioin hypyn vähän väärin ja kolautin riman alas. Pudotuksen jälkeen hienosti meni aina A:lle saakka jossa mä otin hyvän kontaktin, mutta menin vähän sekaisin kun ihmisiskä leikkas mun ohi, joten lähtö pituudelle meni vähän soutamiseksi. Siitä sitten taas ongelmitta keinulle saakka, siinä me taidettiin ihmisiskän kanssa molemmat vähän söhliä ja kun mä tein siihen vielä lentokeinun - niin tulos oli siinä vaiheessa 15 pojoo virhettä eli plussaa. Lopussa pieni empiminen viimeiseen putkeen mennessä, mutta ei virhettä ja tulokseksi tuli se 15 virhepojoo sekä 0,59 yliaikaa, kun siinä keinulla ja sen ympäristössä meni vähän säätäessä. Ihmisiskä oli ihan ihmeissään, koska täähän tarkoitti sitä, että me saatiin meidän ekalta kisaradalta tulos! +15,59 pistettä ja sijoitus 10. 19 koirakosta.
Tokalla radalla ihmisikä selkeesti ryhdistäytyi ja ohjas mua paljon tarkemmin ja jämäkämmin. Kertauksen vuoksi mä otin taas lentokeinun ja siitä tulokseks 5 virhepistettä ja siksi tuloksena 6. sija. Aika oli kolmanneksi nopein - nyt ihmisiskä osas ohjata mua vähän liukkaammilla linjoilla eikä kaartoja tullut niin paljoa. Harmiks vaan kello alko olla tuolloin jo yli 21 eikä paikalla ollut enää ketään joka olis voinut kuvata sen toisen lähdön.
Noiden lentokeinujen takia mä jouduin ikään kuin luokalle, ja siksi mehän mentiin treenaamaan meidän hallille tota keinua. Ihmisiskä juoksutti mua keinulle mitä ihmeellisimmistä kulmista - enkä mä kertaakaan ottanut lentokeinua, vaan tein keinun niin kuin keinu pitää tehdä. Ihmisikä oli ihan ihmeissään. Jos mulla olis joku selkee keino kertoo asioita tolle ihmisikälle, niin mä olisin jo heti ekan radan jälkeen kertonu sille, että se keinu oli musta ihan ihmeellinen. Se keinu ei nimittäin ole yhtään niin herkkä laskeutumaan alas kuin meidän keinu - pakkohan sieltä ylhäältä on hypätä eteenpäin jos ei se kerran laskeudu. Jos ihmisiskä olis ollu tarkkana minien luokkaa katsellessaan, niin se olis huomannut, että tosi moni mini otti siitä kanssa lentokeinun. Yks perhoskoirakin odotti ja odotti siellä keinulla, että se lähtis laskeutumaan, mutta kun mitään ei meinannut tapahtua, niin se lähti eteenpäin ... Meidän täytyy siis treenata paljon erilaisillä keinuilla ja siksi mennäänkin P-Haun epiksiin ens torstaina taas kokeileen sitä keinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!