Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Oi Tosca - Oi Tosca ...

Oi Tosca - meidän piti vielä nähdä monen monetuista kertaa ja riekkua koko pentueen voimin. Nyt sä sisko olet poissa eikä me nähdäkään enää koskaan - paitsi joskus siellä toisella puolen. Me tavataan velipoikien kanssa helmikuussa ja syödään yhdet nakit sun muistokseksi.


Sua tulee ikävä.


Toffe 

Vesiäisten pikkujoulut

Tässä me ollaan koko porukka. Iiris, Inez, Mä, Shania ja Trivi

Mihinsä Shania oikeen oot matkalla - nyt pitäis olla paikallaan kun valokuvataan

Mihin se likka oikein taas meni?

Aijaa - se meni pötköttään tonne!

Tässä vaiheessa alkoi jo pipa olla vinossa yhdellä jos toisellakin - joten oli syytä tilata kujetus kotiin.

Ihan niin ku mä arvelinkin,

Tarrolla - sillä pesueen kaupunkilaisjuipilla - on aina jotain louskutettavaa meidän maalaisten meiningeistä ... Vitsi,että mun tekis mieli taas ottaa vähän kisaa Tarron kanssa, ihan niinku syyskuussa Ridasjärvellä ...

* * * * * * * * * * * *  Kirje Tarrolta * * * * * * * * * * * *

Moikka isoveli!
Sillä teidän harkkoja katsomaan tulleella tädillä on varmaan itellä kato joku Espanjan mastiffi. Leikin meinaan tänään sellasen 70 kilosen tyttelin kanssa. Se kyllä teki ihan näyttävät loikat puiden yli, mutta ei sitä massaa ihan heti saanut sitten pysähtymään... Meikäpoika kun pystyy ihan sillai ilmassakin tekemään täyskäännöksen.

Mutta asiasta toiseen, kävin tänään koiraterapeutilla. Kato ei sitä ihan joka pojulle maksetakaan omaa terapeuttia. Mä taidan sitten olla joku tärkeempikin tyyppi, kun mun perheenjäsenet koulutetaan nyt sitten ihan omalla ohjelmallaan MUA VARTEN. Mutta niin meillä täällä kaupungissa:)

Terkuin pikkuveli Tarro

Agilityä 14

Sen kesäisen alkeiskurssin jälkeen me ollaan nyt käyty yhteensä 14 kertaa agiharkoissa. Ihan tasan jokainen kerta meillä on ollut ihan mielettömän hauskaa - mä oon kyllä ihan täpinöissäni . Tänään oli yhden meidän ihmispennun 18v synttärit - me ollaan vähän niin ku saman ikäsiä sen kanssa (kun mun ikä käännetään ihmisiäksi). Mä näin, että ihmisiskääkin vähän poltteli päästä radalle ja niin me livahdettin juhlista kesken kaiken - tai ehkei nyt kesken kaiken mutta vielä sinne meidän kotiin juhlavieraita jäi.


Mulla oli pikkasen virtaa tallessa, kun ei me oltu käyty päivällä kuin pienellä juoksulenkillä - ei ihmisiskä muuta kerinnyt mun kanssa, kun sillä oli kuulemma niin kiire pestä kämpästä mun sotkuja(?) ennen vieraiden tuloa. Mä en muista, että meitä olisi ollut koskaan koko porukkaa harkoissa ja niinpä meille jäi mukavasti suoritusaikaa kun koirakkoja oli vain 2. Aluksi mä vaan juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin ja oli kai se ihmisiskäkin siinä jossain. Erityisesti mä tykkään putkista. Put-kiii jeee!


Sitte pahimmat kierrokset purettuani mä ehdin alkaa kuntelemaan ihmisiskän ohjauksiakin ja vähänkö meillä meni sitten mukavasti. No ihmisiskä esittää, että se oli niin hyvä ohjauksiensa kanssa. Totuushan kuitenkin on, että me ehdittiin siinä hiomaan sitä rataa niin kauan, että mä opin sen radan ulkoa, eikä ihmisiskän tarvinnut kuin juosta ja huitoa holtittomaan tapaansa siinä viressä.


Siinä oli sitten jossain vaiheessa tullut seuraavan ryhmän vetäjä katsomaan sitä meidän touhua ja ihmisiskä sai ansaitsemattaan vähän krediittiä. Mä nimittäin kuulin, kun se siihen kentän laidalle tullut ihminen kysyi siltä meidän ohjaajalta jotain. Se meidän ohjaaja vastas sille toiselle "Nää on alottaneet vasta syyskuussa ..." Velipoika Tarro on sellainen irvileuka, että se varmaan vääntäis tän jotenkin silleen, että se meidän ohjaaja puolusteli meitä. Se toinen olis mukamas kysyny jotain "Miks noi ei osaa?"


Oikeesti se siihen tullut mulle vielä tuntematon ihminen oli kuvitellut, että me oltais harrastettu jo pitkään. Siinä se vielä kyseli ihmisiskältä josko sillä on ollut kuinkakin monta agilitykoiraa ennen mua. Jotain se sitten ihmisiskälle totesi ja ihmisiskä alkokin sitten näyttämään hangon keksiltä, eikä se saanut sitä typerää virnettä naamaltaan pois koko iltana. Noh - mä tiedän kuka on kuka ja kenen ansiota tää kaikki on - joten nauttikoon toi ihmisiskä tän kerran. Mutta jos ei huomenna oo pyyhkinyt tota virnettä naamaltaan, niin ....

Takaisin kouluun ...

Juuri kun mä pääsin hehkuttamasta, että koulut on käyty, niin mistä eilen taas itseni löysin? No Ruusulantien hallilta TOKO-kurssilta. Olin vähän loukkaantunut, kun ihmisiskä laittoi mut penturyhmään - mähän olen tänään tasan 19kk. No sinne sitä vaan oli mentävä kun kerran käsky kävi - ihmisiskä sanoi, että mun täytyy treenata muiden koirien ohituksia ja muita sosiaalistamisjuttuja. Totta puhuakseni en mä sinne aikuisten TOKO-ryhmään olisi halunnutkaan - se kun aloitettiiin heti jollain äkseeräämisellä. Se verran mun täytyy kyllä todeta, että jos se laittaa mut oikeisiin TOKO-harkkoihin niin mä lähen siltä seisomalta juoksemaan kotia kohti - ei sinne niin pitkä matka ole.


No siellä harkoissa mähän tietysti loistin osaamisellani - kun mähän olin käynyt nää jutut läpi jo sillä viime syksyisellä pentukurssilla - siellä mistä mä sain sellasen hienon mitalin ja diploominkin. Mitä mä tota ihmisiskääkin kattelin, niin vaikutti siltä, että se oli ihan tyytyväinen mun suoritukseen ohitustehtävissä - se tosin ei taida tietää että enhän mä pennuista välitä ... mutta auta armias jos vastaan tulee joku joka kuvittelee olevansa jotain ja meinaa ruveta aukoon mulle päätänsä !


Ihan hyvä maku niistä harkoista jäi - toivottavasti yhtä hauskaa on vielä seuraavillakin kerroilla - se kurssi jatkuu alkuvuoteen saakka.

Kaikkensa se yrittää ...

Kaikkensa se raukka yrittää, mutta ei sillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä mun kanssa. Tosta viereisestä kuvasta näkee millaisia kierroksia se joutuu ottamaan mua ohjatessaan. Jokainen varmaan kuvasta näkee koska meidän vuoro oli olla radalla. Me hiottiin sellaista kahta eri pätkää ohjauksineen.


Ei sillä silleen huono kunto oo tai jotain, mutta ei se vaan ehdi. Täytyy mun toki myöntää, että mä oon niin täpinöissäni etten mä aina ehkä muista kuunnella mitä ihmisiskä mulle sanoo. Saattaa olla, että eilenkin kävi niin, että mua kiinnosti se putki paljon enemmän, vaikka ehkä joku vieressä kiljuikin "TOFFE kepit! KEPIIIIT!"


Nää meidän kuviot oli sellaisia aika nopeita etenemisiä ja tiedättehän te, että tämmöinen nopeakinttuinen espanjanvesikoira saa lyhyelläkin pätkällä aikamoisen vauhdin aikaiseksi. Me pidettiin sitten autossa matkalla kotiin sellainen kehityskeskustelu jossa päädyttiin siihen, että mä suostun kuitenkin jatkamaan tota agia ihmisiskän kanssa ja että ihmisiskä ei tee musta lapasta. 


Tarrokin tuossa kirjoitteli ja kertoi käyvänsä TOKOssa ja olevansa jo aikamoinen sälli siinä lajissa. Kertoi se myös, että sillä on kuulemma vähän samanlainen ohjaajaongelma kun mullakin - sillä olis kuulemma mahkoja vaikka mihinkä jos ohjausta vaan löytyis. 


Josta tulikin mieleen, että mä olin tuossa vähän aikaa sitten jänismetsällä. Ainoa ongelma oli, että ihmisiskä ei ollut jänismetsällä ja se että se nauro mulle. Oltiin nääs kävelyllä metsässä ja mä sain sellaisen mielenkiitoisen hajun nekkuuni. Ihmisiskä ei ottanut mua kiinni vaikka näki, että nyt on pojalla jälki päällä. Mulla oli nokka maassa ja mä seurasin sellaista siks-sakkia sitä hajua. Eikä kauaakaan kulunut kun mä näin sen - tai ehkä se näki mut. Semmonen talviturkkiin vaihtanut wannabe rusakko ampas mun edestä karkuun. No eiku perään täyttä vauhtia - just ku mä olin huutamassa "Hippa!" se katos johonkin. Sitte oli laitettava nokka ylös ja otettava vainu takasin ilmasta - eikä aikaakaan kun mä taas näin sen ja se pinko karkuun huutaen "ota kiinni jos saat - lällällää!" No eiku taas täyttä vahtia perään - ja just ku mä olin taas saamassa sen kiinni se katos johonkin. Tässä vaiheessa me molemmat kadottiin ihmisiskän näköpiiristä ja mä tiesin, että se ei siitä tykkää ja siksi mä varmaan vähän herpaannuin ja se pupu pääs lopullisesti karkuun. No mä sitten palasin takas ihmisiskän luo se kieri maassa silleen lol-tyyliin eikä meinannut saada henkeä. Siitä oli kuulemma ollut niin hauska seurata mua ... varsinkin kun se pupu oli jallittanut mua katoamalla aina välillä. Ihmisiskän mukaan se pupu oli silloin singonnut itsensä sellaisella mahtiloikalla useamman metrin musta sivuun. No - ens kerralla mä tiedän ...