Kaverikoirailemassa toismuutteellista aktiviteettia tarjoamassa

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen, (jos nyt eloa Fasun kanssa voi sanoa hiljaiseloksi?), pukkaa kaikennäköistä erilaista aktiviteettiä. Tuosta nuuskutusreissusta jo kerroinkin edellisessä postauksessa ja eilen maanantaina oli Kaverikoirailun vuoro. Mistä kaverikoirailussa on kyse?

Mun Mistral-täti on jo
liivijengin täysjäsen

Eilinen kaverikoirailu oli mun neljäs kaverikoirailukertani. Kuten ehkä muistatte, olen ehdokasjäsen ja mut ehkä  hyväksytään liivijengiin varsinaiseksi jäseneksi sitten joskus keväällä, jos mä osaan olla siististi cool.

Eilen oltiin ihan uudessa paikassa ja se oli sellanen paikka jossa kaverikoiria ei ollu vielä koskaan ollu. Meitä oli neljä koiruutta paikalla ja kuten mun vakkaripaikassakin, me jakaannuttiin kahteen porukkaan. Mun kanssa tuli yks Aida, joka on tosi kiva, vaikka se joskus aina mulle konahtaakin jos meen liikaa iholle.

No mut oikeesti ne ihmismummot ja ihmispapat on ne tän soun pääasia. Musta on tosi kiva olla rapsutettavana ja yleensä ne ihmiset juttelee mulle ja kertoo kaikenlaista omasta elämästään koirien kanssa. Yksi asia niitä rapsuttelijoita yhdistää - ne nimittäin kuvittelee mun olevan täyskuuro. Puolisokeahan mä oon, mutta ei mun kuulossa tai ymmärryksessä ole mitään vikaa. Ihmisiskä tosin sanoi, että semmosia niistä ihmisistä tulee kun ne vanhenee - jää kuulemma levy päälle. No mä en taida olla näissä kuvioissa enää mukana kun ihmisiskällä rupee kunnolla kytkin luistamaan - mun täytyy vaan toivoa että sillonkin on kaverikoiria ihmisiskälle seuraksi ja että joku jaksaa sitäkin kuunnella. "Toffe ja Fasu, ne oli mun koiria ja niitä ennen oli Väinö ... Toffe ja Fasu, ne oli mun koiria ja niitä ennen oli  ... Toffe ja Fasu, ne oli mun koiria..."

Oikeesti musta on tosi mukava huomata miten iloiseksi ne vierailut tekee ne ihmismummot ja papat. Mä oon siellä vierailuilla tosi rauhallisesti, vaikka välilä pääseekin pieni haukahdus jos mun kanssa kierroksella oleva narttu ei mua mitenkään huomioi. Noi vierailut ei väsytä mua ollenkaan - päin vastoin musta on kiva olla hyödyksi.