Paimenkoira Toffe

Äippä ja iskä vei meidät paimentamaan lampaita. Me perrothan ollaan sellasia paimenkoiria, vaikkei kaikki sitä tiedäkään. Mun isoisä Pepe on ollut ihan oikeasti lammaspaimenena Espanjassa. Mukana oli äipän ja iskän lisäksi mummi, Salla-sisko ja velipojat Tico ja Tarro sekä tietysti Mistral. Pentuosastokin oli mukana meidän Fasun ja iskän ja mummin pentujäsenen Arpan myötä.

Äippä oli ihan mahtava - sillä ei mennyt hetkeäkään ihmetellessä, vaan se oli tilanteen tasalla jo ennen kuin tilanne oli alkanutkaan! Hienoa äippä! Meillä kaikilla oli aluksi sama ongelma - meidän ihmiset ei älynneet mitä niiden piti tehdä. Aamupäivällä me mentiin aluksi kaikki yhden kerran pyöröaitaukseen ja sitten iltapäivällä vielä toisen kerran. Iltapäivällä meidän ihmiset oli jo vähän oppineet mitä niiltä odotettiin. Mun mielestä Mistral oli kyllä kaikken hauskoin - se kun tuli aitaukseen se kysyi niiltä lampailta onks täällä lintuja ja alko sitten hengailemaan niiden lampaiden kanssa. 

Ok - mä haen ne sulle!

Non-nii -pidä hyvänäs!

Tää menee vähän itsensä toistamiseksi, mutta kun valitettava tosiasia on se, että kyllähän mä, mutta ihmisiskä ei. Meidän ensimmäinen kerta meni sitte taas ihan plörinäksi - ohjaajakin sanoi, että toi sun koiras on hyvä, mutta sä oot ihan surkee. Mä olin kyllä jutussa hyvin mukana, mutta kun ihmisiskä ei osannut niin mä otin johdon itelleni - ehkä vähän liikaakin, koska mä kävin tarkistamassa pitikö ihmisiskän aamulla sanoma juttu paikkansa. No tällä kertaa se tiesi mitä puhui - lammas todellakin maistuu ihmisiskän märiltä ja hikisiltä villasukilta. No en mä oikeesti maistanu, mutta mun vaan piti kertoo sille yhelle uuhelle kuka täällä määrää. Ohjaaja tosin sitten kerto, että lammasta ei saa koskee, mutta lehmää pitää napsasta. Mua alko sillä ekalla kertaa jurppia niin pahasti, että mä sanoin ihmisiskälle pari kertaa, että "Heippa, mä läheen menee ku sust ei saa mitää selkoo!" ja lähin siitä aitauksesta pois alimmasta lautojen välistä. Mä pidin tauolla ihmisiskälle tekniikkapalaverin ja sitten me paistateltiin auringossa kun ohjaaja kehui mua vuolaasti. No - olinhan mä varsin taitava ja nopee - eihän sitä voi kieltää. Ja alko se ihmisiskäkin vähän päästä kärryille siitä ohjaamisesta.

Ai miten muilla sitten meni jos kerran mä olen ihan vahvasti Pepe-vaarin verta ja lihaa? No Tico ja Tarro pärjäs nekin oikein hyvin. Kauniista pojasta mun täytyy kyllä vähän todeta että mä ihmettelin ku se kuitenkin oli muhun verrattuna vähän vaimee. Se kerto, ettei se oikeen voi vetää täysillä, ku se varoo ettei sen turkki mee piloille - jätkä oli laittanut aamulla turkin kuntoon näyttelyä varten. Sillä kun oli hetkensä estradilla sitten heti seuraavana päivänä. Mä en oo vielä kuullu siltä miten kävi, mutta mä uskon että se pärjäs hyvin. Toivottavasti ei ollu laittanut paplareita turhaan.

Sitten kun me muut oltiin päästy paimentamaan kaks kertaa niin meidän rääpäle tuli siihen palloilee. Se meidän paimennusohjaaja kyseli jotta kukas toi on? No ihmisiskä sanoi, että se on meidän Fasu 12 viikkoo. Ohjaaja sitte kysy rääpäleeltä haluukse se mennä aitauksee pistään villaa kiertään? No Fasuhan oli töpäkästi valmiina ja laitto ne villat kiertää jo hihnassa ollessaan. 

Sitte se ohjaaja halus nähdä mitä Fasu tekee vapaana ja ihmisiskä päästi Fasun irti. Fasu laitto villat heti linkoukseen ja pyöritti niitä siinä oikein kunnolla. Mä kutsunkin Fasua nykyään Whirlpooliksi. Fasu ei tiennyt, ettei oo tarkotus, että ne lingotaan pyörryksiin ja mun täyty huutaa sille et laitta ne pakettiin ja ajaa ne ihmisiskän luo. No sehän teki työtä käskettyä. Se meidän ohjaaja kysyi josko Fasu haluis alkaa harrastaan paimennusta. Mä luulen, et siihen tarvittais kyl lampaita ja Fasulle ihan tiedoks, että mä en oo lammas. Se kuvittelee nykyään, että mä oon sen lammas ja että mua täytyy paimentaa. Tais rääpäleelle nousta jotain päähän.