Te kaikkihan jo tiedättekin, että pentukurssi on onnistuneesti läpikäyty - siitä todisteena on nyt kotona hieno diplomi ruusukkeen kera. Mä olin viime sunnuntaina sitten ekakertaa oikeassa isojen koirien koulussa. Siellä oli taas uusia luokkakavereita, mutta valitettavasti koulun jälkeen kukaan ei jäänyt riekkumaan ja tutustumaan. Se on varmaan sitten yläluokilla tämmöstä, vaikka pentuhan mä vielä olen.
Ihmisiskä nimittäin päätti ilmoittaa mut yhteen näyttelyyn ensvuoden alussa - me mennään Turkuun elvistelemään. Mä pääsen estradille pentuluokassa 7-9kk. Mulla ei ole pienintäkään käsitystä miten siellä pitää käyttäytyä, mutta ei tiedä ihmisiskäkään joten - Vapise Turku! Ihmisiskä tosin sanoi, että kysellään neuvoja ja mennään katsoon ensin jonnekin mätsäriin. Se on varmaan eri juttu kuin Mäntsälä.
Eilen käytiin ihmisiskän kanssa vähän kiertelemässä kotikylää suunnalta jos toiselta. Kotona sitten ihmisiskä huomasi mun turkin olevan ihan täynnä jotain siemeniä. Siinä sitä sitten olkkarissa ihmisiskä ja -äiskä nyppi mua aikansa. Ja hyvä, että nyppi, koska ne siemenet oli tosi ärsyttäviä enkä mä niitä itse saanut oikein irrotettua. Helppohan se on sormilla niitä nyppiä - olis yrittäneet hampaillaan.
Ainiijoo - ihmisiskä oli vähän ihmeissään siellä koulussa. Se ei tienny, että mukana olisi pitänyt olla tupperipurkki. Nyt se on ihan liekeissä - se sano ihmisäiskälle että koulussa opetetaan Toffelle geokätköjen etsimistä - nyt on sitte ihan satavarma että me mennään sinne kouluun jatkossakin. No joo onhan mä ollu ihmisiskän kanssa metsässä mukana "etsimässä" niitä geokätköpurkkeja ennenkin ja olenhan mä ne haistanut jo pitkältä, mutta onhan se kumma jos mun pitää rueta sille niitä purkkeja merkkailemaan. Jos mä en saa puuhailla siellä metsässä omiani, niin mä kyllä "merkkaan" ne purkit ihan samalla tavalla kuten mulle on kerrottu Väinön tehneen. Väinö oli tän mun ihmisperheen koiralapsi ennen mua. Se Väinö oli nimittäin kerran sellaisessa geokätköilykoirakoulussa - ja sitä ei kuulemma se puuha huvittanut yhtään. Kerran se sitten yllätti etsimällä yhden purkin ja samalla se sitten "merkkas" sen - että mua nauratti kun mulle kerrottiin sen tempusta. Se Väinö tais olla aika sankari - olis ollu kiva tavata se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!