Ihmeellisiä eläimiä ...

Mä annoin tällä kertaa ihmisiskän kirjoittaa kun sillä oli tarve avautua. Näin se kirjoittaa...

Jokainen varmasti tuntee Carpe Diem - sanayhdistelmän sisällön. Kyseisellä sanayhdistelmällähän kehotetaan elämään jokainen hetki täysillä sen sijaan, että lataisi liikoja odotuksia tulevaisuuteen. Noita Carpe Diem - kehotuksia näkee usein erilaisten latteiden julisteiden tekstinä - eikä sitä sen enempää tule noteerattua.

Yllättäen - silloin kun et odota tulee muistutus - se muistutus siitä miten elämä on kovin hauras ja saattaa katketa ihan koska tahansa. Vaikkapa niin, että vanhin tytöistä soittaa ja ilmoittaa siskonsa joutuneen vakavaan liikenneonnettomuuteen ... alusta saakka on onneksi selvää, että ihan kaikkein ikävintä vaihtoehtoa ei tytölle ole käynyt. Siitä huolimatta seuraava puolitoista kuukautta meni kuin sumussa. Onneksi tytär sekä vakavemmin loukkaantunut poikaystävänsä ovat nyt molemmat toipumassa kovaa vauhtia - ensi kesänä molemmat varmasti kävelevät jo kuten ennen.

Mitä tekemistä tällä jutulla on Toffen tarinoissa? Juu en aio kertoa siitä kuinka koirat aina elävät tässä hetkessä ja täysillä, vaan siitä miten nuo ihmelliset perheenjäsenet kohtasivat sairaalasta kotiutuvan. Normaalisti Toffe ja Fasu ottavat kotiintulijan vastaan perin riehakkaasti ja hyppäävät sohvalla syliin ilman sen kummenpia lupia. Tyttärelle oli laitettu sänky olohuoneeseen kun liikkuminen ja eritoten liikkuminen rappusissa oli mahdotonta - siis oivallinen tilanne koirille yllättää potilas kivuliaalla syliinhypyllä. Tavatessaan sairaalasta kotiutetun tytön ensimmäistä kertaa koirat olivat täysin rauhallisesti - ei mitään riehumista. Toffe meni lähelle sänkyä ja laittoi päänsä sängyn reunalle ja jäi siihen katselemaan ja Fasu vähän taaemmas. Mistä ne tiesivät, ettei sänkyyn saanut hypätä? Miten osasivat tulkita meitä ihmisiä/potilasta siten, että eivät hypänneet potilaan syliin? Mistä tiesivät olla hyppäämättä sänkyyn toipilaan päälle seuraavien viikkojen aikana? Mistä tiesivät, että nyt on hyvä aika hypätä syliin kun sitten muutaman viikon päästä hyppäsivät viereen? Tosin se oli Fasu joka hyppäsi ensimmäiseksi Toffen vielä tarkkaillessa tilannetta. Miten Toffe osaa lukea ihmistä niin hyvin, että hyppäsi potilaan sänkyyn vasta sitten kun ihan oikeasti toipilas oli siihen valmis?

Ihmeellisiä ovat - molemmat, myös Fasu ;-)

Elä täysillä!

Fasusta spanieli - ihmisiskästäkin huolimatta

Ihmisiskä käytti lauantaina Fasun Lapinjärvellä spanielien taipumuskokeessa - siinä samassa jutussa missä mäkin kävin pari vuotta sitten. Mä vähän haastattelin Fasua siitä miten niillä oli mennyt ja ihan perinteisesti mä pyysin nyt myös sitä tuomariakin kirjoittamaan tänne mun blokiin. Ihmisiskäkin saa kertoa oman mielipiteensä - sillä annetaanhan oikeudessakin syytetyille aina puheenvuoro ... Fasu taas puolestaan saa kertoa sitten sen totuuden. Spanielihän siitäkin sitten tuli, että napsahti. Onnea Fasu!

Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty

Tuomari: Iloinen ja ystävällinen. Iloisesti koiriin suhtautuva uros. Ihmisiin avoimesti suhtautuva
Ihmisiskä: Siinä me, kaksi kaksijalkaista, sitten odoteltiin tuomarin käsittelyä. Ihan kuten näyttelyissäkin Fasu taitaa tietää, että paikallaan pitäisi pysyä, mutta kun ei malta niin ei malta. Onneksi Fasu kuitenkin laittoi kaikki neljä tassua maahan tuomarin käsittelyn ajaksi.
Toffe: Oliskohan sillä koirasta päin katsottuna olevalla narunjatkeella jotain tekemistä tämän kanssa?
Fasu: Musta vaan on niin kiva kiusata ihmisikää kun mä huomaan, että pitäis olla koiramaisesti paikallaan. Paikallaanolo on perin tylsää ja mähän oon perheen pentu.

Haku ja laukaus, hyväksytty

Tuomari: Osittain suppeaa hakua. Ohjaaja antaa liikaa käskyjä ja koira lukkiutuu. Käyttää ilma- ja maavainua. Laidunkausi menossa. Laukauksesta haku supistuu, mutta pitenee taas loppua kohti.
Ihmisiskä: Fasu lähtee vapautuksen jälkeen innokkaasti metsää ja irtoaa n 20m päähän - tekee töitä edessä kaaressa ja käy aina välillä luona. Haku on selkeästi laajempaa kuin mitä enollansa aikanaan. Laukauksen jälkeen keskittyy syömään ruohoa (laiduntamaan). Lopulta jatkaa ja piristyy loppua kohden. Joo joo Toffe! - ei tartte länkyttää aina siitä samasta
Toffe: Ohjaaja antaa liikaa käskyjä ja koira lukittuu ... tartteeko mun siis oikeastaan sanoa mitään - siinähän se tuli jo sanottua. Eli lopputuloksena hyväksytty - ihmisikästä huolimatta. Musta näihin kokeisiin voitaisiin kokonaisarvostella ohjaajankin suoritus - nähtäis tulisko sieltä sitte yhtään hyväksyttyä. Taaskin koira toi homman kotiin.
Fasu: Mulla ei ollu hajuakaan mitä tässä piti tehdä. ihmisiskä näytti mulle suuntaa mihin mun piti lähteä ja heti kun mä kattoin sitä päin niin se keksikin sanoa, että mun täytyy mennä toisaalle. Siinä sitä sitten tuli pyöriskeltyä ympäriinsä. Se laukaus oli vähän pelottava, mutta ei siitä sen ihmeempiä. En löytänyt mitään ihmeempiä kiinnostavia hajuja.

Jäljestys, hyväksytty

Tuomari: Sopivan vauhtista jäljestystä - sivuhyppyjä tehden kaadolle joka kiinnostaa.
Ihmisiskä: Fasu lähtee etenemään määrätietoisesti jälkeä pitkin. Pari kertaa otti pidempiä loikkia jäljen sivuun, mutta eteni kuitenkin suoraan kaadolle. Kulmalla minun silmiini hieno kääntyminen. Nyt osasin pitää vauhdin sopivana enkä juossut perässä kuten Toffen kanssa aikoinaan.
Toffe: Täähän on onneksi sellanen osa-alue jossa ihmisikäkään ei pysty kovin pahasti sähläämään, mitä nyt tietysti voi hinata kokonaan pois jäljeltä. Hieno suoritus Fasu!
Fasu: En mä mitään sivuhypellyt, vaan etenin mutkia oikoen. Nopeempaakin olisin mennyt, mutta jarrumies esti.

Vesityö, hyväksytty

Tuomari: Innokas uimari tuo pukin rantaan
Ihmisiskä: Toisin kuin Toffen kanssa, tämä osa-alue pitikin olla täysin ongelmaton. Ainoa ongelma oli saada Rontti Mastodontti pois järvestä.
Toffe: Fasu on peto uimaan, ei tosin yhtä nopee kun mä.
Fasu: Musta tää vedestänouto on ihan kaikkein parasta. Mä vaan en älynnyt, että siinä ei tarttenut tehdä mitään muuta ja siksi mä lähdin etsimään vedestä uudestaan jotain noudettavaa. Ihmisikän luo en heti palannut, kun mä ajattelin että mun tehtävä on vielä kesken.




Tottelevaisuus, hyväksytty

Tuomari: Tottelee muuten hyvin, mutta uinti on niin mukavaa, että vaatii useita käskyjä
Ihmisikä: Näin siinä juurikin kävi - Fasu tuli rantaan vasta kun heitin sille toisen pukin noudettavaksi.
Toffe: Fasulle tais jäädä uimamoodi päälle, vai oiskohan poika päättänyt tehdä hyväksytyn suorituksen jälkeen vielä pari kunniakierrosta?
Fasu: Mä en vaan kuullu ihmisikää kun siellä tuuli niin kovasti ja oli aallokkoa. Olisin mä heti tullut takaisin jos mä olisin kuullu kun mä en oo samalla lailla villi niiku Toffe.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma, hyväksytty

Tuomari: Hyvä pari, mutta ohjaaja lukitsee koiran liialla käskemisellä. Vähemmän käskyjä ja annetaan koiran tehdä vapaammin työskentelyä niin hyvä tulee
Ihmisiskä: Suus kiinni Toffe!
Toffe: Huoh! tää on niin tätä - I rest my case.
Fasu: Jaa - puhutaanko minusta? Missä sitten ikinä olikin niin ihan hauskaa oli. Mikä juttu toi SPA1 on ja miten sinne pääsee?

Ai miten kisoissa kävi?

Näin sitä ohjataan ihmisiskää saunan taakse ...

Joo - pidä vaan tää suunta. Tonne vaan saunalle reippaasti!

Joo-o, että sellastahan se taas oli. Osallistuttiin ihmisiskän kanssa oman seuran virallisiin kisoihin Nastolan Rakokivessä. Aurinkoinen, etten sanoisi jopa läkähdyttävä päivä, ainakin ihmisille, me espanjalaiset ollaan kyllä totuttu kuumaan. Kisoissa oli muitakin tuttuja kun radalla kävivät myös Noki ja Kola, joista Noki taitaa olla mun serkku tai jotain.

Ekalla radalla mä olin päättänyt, että huitoo se setä mitä tahansa niin mä teen sellasen keinun mitä ihmisiskä ei oo koskaan nähnyt. Ja mitä kävikään, just kun mä oon nousemassa vauhdilla ylös ja ajattelen laittaa liinat kiinni ennen kunnon 2on2offin tekoa niin, mitä tekee ihmisiskä? Kiljasee täysiä niinku pistetty sika et mun pitäis tulla pois keinulta silleen ihan kesken kaiken - no mä teen työtä käskettyä, vaikka kyllähän mä tiedän että siitä tulee virhe. Mä olisin tehny just ihan täydellisen keinun ... ihan sellasen mitä mä sitten tein kun ihmisiskä laitto mut tekeen sen keinun uudestaan - no siitä episodista sille ihmisikälle jäi sellanen epävire päälle ja sitten me taas soudettiin ja huovattiin oikein kunnolla ... Myönnettäköön, että mäkään en ollut sitte enää parhaimmillani - en löytänyt putkesta tullessa ekaa keppiväliä jne ...

Toiselle radalle tutustuessaan ihmisikä oli miettinyt pettämättömän hyvän suunnitelman estää itseään ohjaamasta mua kolmannen hypyn jälkeen väärään putken päähän, mutta kuten aina - se käytti mielenmuutosoption ja muutti suunnitelmaansa just sekunttia ennen kun antoi mulle lähtöluvan - ei hyvä. No todettakoon, että siinä oli kuitenkin se verran haastetta, että ei ollut riskittömiä vaihtoehtoja, mutta musta tuntuu, että se valitsi kaikkein riskialtteimman - joka sitten heti kostautuikin ...

Mun vuoro oli sössiä sitten taas ne kepit - mä rupesin jotain ihmetteleen ja mulle tuli ihmisiskää ikävä ja päätin kääntyä kattoon missä se luuraa. Nää kepit on yleensä ollu mulle vahva juttu, mutta nyt tuli sössittyä. Mun olis pitänyt osata mennä ne teki ja huitoi ihmisikä sitten ihan mitä tahansa.

Mä myönnän, että mä olin kisoissa vähän sellaisilla kierroksilla, että tällä kertaa mä en laita kaikkia ihmisiskän syyksi ja siksi mä oon päättänyt, että ihmisikä saa edellisen viimeisen mahkan jälkeen vielä kerran ihan viimeisen mahkan joskus myöhemmin syksyllä. Ja täytyy mun antaa se mahka sille siksikin, kun ei oo tullu ihan hirveen montaa vastausta mun ilmoittamaan avoimeen ohjaajan paikkaan.

Salla

Systerin vierailusta on jo hyvän aikaa mutta en ole ehtinyt laittaa tassujani näppäimistölle kun on ollut vähän sitä ja tätä. Toi kuva on otettu päivää ennen kun Salla meni takaisin omaan kotiinsa.  Meillä oli Sallan kanssa tosi mukavaa, eikä se tällä kertaa ihan ollut samanlainen sohvanvaltaaja kuin edellisillä kerroilla - alkaakohan systeri pehmetä? Fasu tossa jurottaa, kun äippä ei ole koko reiluun viikkoon suostunut leikkimään sen kanssa yhtään (kts. video).

Pallon kanssa me kaikki tykättiin leikkiä, ja välillä Salla antoi Fasun saada sen ensin, että mitä se Fasu oikein silleen tossa kuvassa oikeestaan jurottaa. Nykynuorten kun pitää aina saada kaikki.

Systeri kylässä

Systeri on meillä kyläilemässä ja kuten näkyy, se viihtyy ihmisiskän kanssa tosi hyvin. Ei oo mulla ja Fasulla mitään tsäänssiä päästä ihmisiskää lähellekään ...

Ranskattaren huumaamat

Kauankohan tän mutahoidon täytyy antaa kuivua?

Joo mee vaan sinne - ihan rohkeesti!

Fasu oli velipoikansa (Allu) ja Isabell - neidin kanssa metsäreretkellä Sipoossa Kanttorinjärven maisemissa. Pojat oli aivan tyystin 16 viikkoisen ranskalaisneidin lumoissa. Isabell suputti poikien korviin kaikenlaisia juttuja ja sai pojat tekemään ihan hulluja juttuja oman mielensä mukaan. Isabell hihitteli kun pojat ottivat hänen kehoituksestaan mitään kyseenalaistamatta turkin kiiltoa ja ihon rasvatasapainoa ylläpitäviä mutakylpyjä Kanttorinjärven mutakylpylässä. Ne oli kuulemma Isabell - neidin mukaan uusinta uutta ranskanmaalla. Fasulle se oli vielä sanonut, että sen mudan pitää antaa vähän kuivahtaa.  Siinä se sitten odotteli aikansa ja ihmetteli koskakohan ne ihmeelliset Isabell - neidin lupaamat vaikutukset alkaa. Ei se Allukaan juuri fiksumpi ollut. Tosta kuvasta näkyy kun ranskalainen hienohelmaneiti houkuttelee suomalaista espanjanvesikoirajössikkää oikein kylpemään ja kieriskelemään mudassa. Arvatahan tietysti saattoi, että neiti itse pysyi mudasta hyvinkin kaukana. Voin vain kuvitella, että Isabellillä oli todella hauskaa poikia jekuttaessaan.

Hyvä Fasu! just tolleen niin ku mä näytin!

No oikeestihan ne oli siellä treemaamassa josko niistä elokuussa tulis spanieleita. Ne kävi siellä pupujäljellä, sitte sellasella hakukokeessa jossa testataan miten koira irtoaa etsimään riistaa metsästäjän ammuttavaksi ja lopuksi piti tehdä vesinouto. Pupujäljestä Fasu sano, ettei sillä olis ollut sen kanssa mitään ongelmia, mutta ihmisiskältä kuulin, että kulmalta se oli vähän mennyt ohi, mutta onnistui kuitenkin palaamaan jäljelle. Hakuosuudessa olis Fasun pitänyt irrota vähän kauemmas ihmisiskästä ja sitä ne sitten vielä harkkaa ennen taipparia. Vesi noudossa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, paitsi että ei Fasu eikä Allu ollu kumpikaan ensin uskaltaneet veteen oudossa rannassa. Lopulta ranskalaisneiti oli näyttänyt pojille mallia ja pojatkin oli saaneet jutun juonesta kiinni. Sieltä reissulta Fasu toi mukanaan meille Sallan ja pupun. Salla nukkui taas kerran mun sängyssä, eikä siinä mitään ongelmia. Pupu vuorostaan jatkoi ikiunen nukkumistaan mattotelineestä roikkuen. Koskakohan ihmisäiskä huomaa ja antaa huutia ihmisiskälle?

Ihmispentu bloggaa Fasusta

Meidän ihmispennuista nuorin harkkaa Fasun kanssa agilityä ja heidän sattumuksistaan voi lukea osoitteesta http://majafasu.blogspot.fi/ Hyvin ne siellä kentällä menee! Hyvä ne!