Mä annoin tällä kertaa ihmisiskän kirjoittaa kun sillä oli tarve avautua. Näin se kirjoittaa...
Jokainen varmasti tuntee Carpe Diem - sanayhdistelmän sisällön. Kyseisellä sanayhdistelmällähän kehotetaan elämään jokainen hetki täysillä sen sijaan, että lataisi liikoja odotuksia tulevaisuuteen. Noita Carpe Diem - kehotuksia näkee usein erilaisten latteiden julisteiden tekstinä - eikä sitä sen enempää tule noteerattua.
Yllättäen - silloin kun et odota tulee muistutus - se muistutus siitä miten elämä on kovin hauras ja saattaa katketa ihan koska tahansa. Vaikkapa niin, että vanhin tytöistä soittaa ja ilmoittaa siskonsa joutuneen vakavaan liikenneonnettomuuteen ... alusta saakka on onneksi selvää, että ihan kaikkein ikävintä vaihtoehtoa ei tytölle ole käynyt. Siitä huolimatta seuraava puolitoista kuukautta meni kuin sumussa. Onneksi tytär sekä vakavemmin loukkaantunut poikaystävänsä ovat nyt molemmat toipumassa kovaa vauhtia - ensi kesänä molemmat varmasti kävelevät jo kuten ennen.
Mitä tekemistä tällä jutulla on Toffen tarinoissa? Juu en aio kertoa siitä kuinka koirat aina elävät tässä hetkessä ja täysillä, vaan siitä miten nuo ihmelliset perheenjäsenet kohtasivat sairaalasta kotiutuvan. Normaalisti Toffe ja Fasu ottavat kotiintulijan vastaan perin riehakkaasti ja hyppäävät sohvalla syliin ilman sen kummenpia lupia. Tyttärelle oli laitettu sänky olohuoneeseen kun liikkuminen ja eritoten liikkuminen rappusissa oli mahdotonta - siis oivallinen tilanne koirille yllättää potilas kivuliaalla syliinhypyllä. Tavatessaan sairaalasta kotiutetun tytön ensimmäistä kertaa koirat olivat täysin rauhallisesti - ei mitään riehumista. Toffe meni lähelle sänkyä ja laittoi päänsä sängyn reunalle ja jäi siihen katselemaan ja Fasu vähän taaemmas. Mistä ne tiesivät, ettei sänkyyn saanut hypätä? Miten osasivat tulkita meitä ihmisiä/potilasta siten, että eivät hypänneet potilaan syliin? Mistä tiesivät olla hyppäämättä sänkyyn toipilaan päälle seuraavien viikkojen aikana? Mistä tiesivät, että nyt on hyvä aika hypätä syliin kun sitten muutaman viikon päästä hyppäsivät viereen? Tosin se oli Fasu joka hyppäsi ensimmäiseksi Toffen vielä tarkkaillessa tilannetta. Miten Toffe osaa lukea ihmistä niin hyvin, että hyppäsi potilaan sänkyyn vasta sitten kun ihan oikeasti toipilas oli siihen valmis?
Ihmeellisiä ovat - molemmat, myös Fasu ;-)
Elä täysillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toffe ja Fasu haukkuu kiitokset kommentoijalle!