Eka jänkhäpäivä

Ekana jänkhäpäivänä narunjatkeet suunnitteli sellaista varovaista aloitusta reilun 7 kilsan lenkillä (Laanilan kultareitti). Ihmisiskä oli taas suunnittelemassa ja jotenkin tapojensa mukaisesti se unohti jotain. Mä olisin voinut kertoa sille heti alkuun, että jos lähtee reissulle joka ei palaa oletusarvoisesti lähtöpaikkaan niin matka vähintään kaksinkertaistuu palatessa lähtöpaikkaan.

No niihän siinä sitten kävi. Taukoa pidettiin reilun 8 kilsan kohdalla. Kun lähtöpaikkaan päästiin takaisin niin taivallusta tuli melkein 16km. Siinä matkalla nähtiin kaikenlaista hassua. Ihmiset kaivaa maata keskellä ei yhtään mitään - osa kaivoi lapiolla ja osalla oli oikein sellainen mitä kutsuttiin kaivuriksi. Oli siinä matkalla kanssa sitten sellainen mökki jossa joku mies oli asunut kesät-talvet yhtäjaksoisesti 30 vuotta! Pihalla oli ihmeellisiä härveleitä. Se mitä ihmiset kaivoi ja kaivaa vieläkin on jotain kultaa, josta mä en tiedä enkä ymmärrä mitään.

Tässä alla on vähän kuvia reissulta, viimeisessä on osa mun reissukavereistakin. Todettakoon tässä yhteydessä, että ihmisiskä söi viimeisen makkaran eikä me Fasun saatikka muidenkaan kanssa saatu mitään. Sen mä vaan sanon, että noiden ihmisten ruokkimisväli muistuttaa pentukoirien ruokintavälejä - ja uskokaa mua - ruokintaväleistä on syytä pitää kiinni.

Iisakkipään huippu

No ei se meidän reissaaminen siihen Ivaloinariin tänään maanantaina jäänyt. Lähdettiin vielä sellaselle korkeanpaikanleirille testaamaan varusteita seuraavien kolmen päivän varalle. Iisakkipään huipulla oltiin vähän iltaysin jälkeen. Yötön yö - mä en siitä hirveesti jaksa kohkata, mutta narunjatkeet oli intopinkeänä. Ja Fasu taas ei älyä.

Ton Iisakkipään reissun jälkeen ne kaivo sitten sellasen paketin esille missä oli jotain laattoja - ja kyllä ne sitten jaksoivatkin sen kanssa hamaan aamuun. Kuulemma ihmisiskän ja sen toisen narunjatkeen suosikkipeli - ja lopultahan ne oli kaikki kolme ihan täpinöissään. No pääsinhän mäkin sitten kerran peliin mukaan.

Ivaloinari

 Maanantaina lähdettiin käymään Ivalossa kaupassa, mutta päädyttiin Inariin. No lapissa etäisyydet on erilaiset ja kaikki on ihan tuossa lähellä. Eipä silti, meinashan nuo narunjatkeet tulomatkalla oikaista Saariselälle Kittilän kautta. Ajelivat siihen suuntaan sitten sellasen 10 kilsaa ennen kuin yhdellä niistä sytytti. Hyvä, että sillä yhdellä sytytti, sillä ihmisiskällä, joka oli ratissa ei olis sytyttänyt ja se kolmas - no se nukkui. 

Matkalla Ivaloinariin haettiin taas niitä purkkeja, ja yhdeltä sellaiselta on nämä kaksi ensimmäistä kuvaa. Kiivettiin sitä jyrkintä kohtaa ylös vaikka käytkötiedotteessakin mainittiin helpompi reitti metsäautotietä pitkin.

Ja pysähdyttiinhän me matkalla katsomaan Suomen suurinta tafoniakin. Olis ollut makeet rappuset kiivetä, mutta ylläripylläri - jättivät meidät autoon.

Tämmöstä siellä kuulemma sisällä näytti

Olihan sieltä sitten mahtavat näkymät myös Inarijärvelle!

Viikonlopun vilmejä

Tässä teille muutama viikonlopun radoista - on siinä Fasunkin ratoja

Nolla.

Siinä! - ei siitä sen enempää

Voitto ja heti perään tappio

Kuka on kuningas - kuka muu muka!?

Mä niin tiesin mitä käy kun Fasu pääsi matkalle mukaan.
Se vie aina parhaat paikat! Eniten ..tuttaa kaikki.

Toisena kisapäivänä mulla oli 3 lähtöä, aivan kuten Fasullakin. Ei niistä nyt mitään varsinaista kerrottavaa - paitsi että mä voitin yhden lähdön! 

Palkintopallille mä en kuitenkaan päässyt , ihmisiskä meni nääs suoraan maaliintulosta kotaan hukuttamaan 5 virhepisteen aiheuttamaa murhettansa ja se ei kuullut kun meitä kysyttiin palkintojen jakoon. Joku oli sitten postannut Faceen tiedon, ja siitä ihmisiskä osas jälkikäteen mennä hakemaan meille palkinnon. Se otti jotain ravinnetahnaa tai jotain muuta mulle ihan yhdentekevää.

Illalla kämpillä kävi sitten miten kävi - Fasu sai kaiken huomion. Ei olis kuitenkaan pitänyt ottaa sitä mukaan reissuun.

On tää hauskaa - ainakin joidenkin mielestä

Ihmisiskä ja koko meidän seuran porukka oli niin allapäin, että mä ajattelin vähän ilostuttaa niitä. Kaikki sanoo, että tää seuraava pätkä pitäisi katsella äänet päällä. Joku sanoisi, että mä kävin vähän kierroksilla. Harmittaa, ettei toi A:n kontakti näy tässä pätkässä - oli se toinen takatassu taapäin ojennettuna jossain siellä ja, juu, kyllä multa meinas mennä tasapaino.