Onpa kaunista!

Täytyykö mun aina teitä odottaa!?
 Tulkaa jo!

Tää kuva on sieltä meidän vakireitiltä. Lunta on paikoin niin paljon että tällaisella pennulla on vaikea kulkea eteenpäin -onneksi ihmisiskän jäljissä on helpompi kulkea. Sillä on sellaiset lumikengät joilla se tekee mulle kulku-uraa. Toisinaan mua alkaa kyllästyttään se hidas eteneminen ja mä ohitan ihmisiskän. Lopulta - aika nopeastikin - palaan takaisin seuraamaan ihmisiskää. Eilen oltiin peruslenkillä melkein koko perhe. Ihmisveli taisi olla toipumassa mun synttäreistä - musta se tais haistakin vähän ihmeelliselle. Vaikka lunta onkin paljon, niin paljon on myös uusia hajuja joiden perässä on mukava mennä ja tutkia. 

Haloo! onks täällä ketään?

Mä en ole vielä kertonut ihmisiskälle, mutta musta tuntuu, että mä olen alkanut kuulla ääniä. Ihan kuin joku puhuisi mulle sieltä lumen alta. Välillä mun on ihan pakko käydä katsomassa kuka siellä oikein on.