Nahka- ja karvaemon kanssa metsäretkellä

Oltiin Isabellen, äipän, Sallan ja Fasun kanssa vähän eräilemässä Evolla. Oli huisin hauskaa. Mä luulen, että se eräkämpän ympäristö ei ole enää entisensä meidän vierailun jälkeen. Isabelle veti joukkoa, kun me kolmestaan Fasun kanssa kirmattiin ympäri maita ja mantuja. Talon ympäri - saunan ympäri - laiturille - veteen ja kaseikkoon - ja sitten sama uudelleen ja uudelleen. Äippä ja Salla katsoi meitä vähän paheksuvasti, mutta se on kai äitien tehtävä.

Käytiin sitten sellaisella metsälenkilläkin jossa oli mulle jos jonkinlaisia uusia hajuja. Ihmisiskä sanoi menevänsä sinne uudestaan Fasun kanssa kunhan oppii sillä pyssyllänsä osumaan johonkin. Fasun tehtävä on kuulemma sitten noutaa se saalis ihmisiskälle, kun ei se itse jaksa. Mä luulen, että ihmisiskälle olis kyllä helpompaa ja halvempaa käydä hakemassa se riista vaikka Lahden Kauppahallista ...

Me kaikki tehtiin verijälki, eikä meillä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Fasukin sai itseluottamusta rutkasti lisää, eikä enää viimeisen makuun jälkeen kysynyt ihmisiskältä apuja ollenkaan, vaan meni varmasti kohti kaatoa! Hyvä Fasu, kyllä sustakin vielä joskus tulee Toffe - enon kaltainen jäljittäjä! Isabell teki jälkeä vähän eri tyyliin kuin me perrot, mutta löysi tosi hienosti kaadolle ilmavainulla!

Yöksi ihmisiskä laittoi meidät häkkiin kun halusi nukkua rauhassa - se kun arveli, että me oltais vaan kiusattu Isabelleä. Mua ja ihmisiskää nukutti oikein hyvin. mutta toi meidän mastodontti ryhty heti auringonnousun jälkeen ulisemaan pissahätää tms. Ja niin me sitten jouduttiin vähän viiden jälkeen autoon loppuyöksi. Siinä autossa me sitten kuunneltiin kun joka puolelta kuului teerien soidinpuputusta. Fasu aatteli, että puputtakoon rauhassa niin on ihmisiskällä sitten syksyllä jotain ohiammuttavaa ...

Hyvä me! Hauskaa oli. Tytöille iso kiitos!

Jotkut kutsuu sitä vapuksi ...

... mutta minä kutsun sitä SYNTTÄRIPÄIVÄKSI! Näpsäkkäimmät pystyy kuvasta päättelemään montako vuotta mulla on nyt mittarissa. Kylläpä aika rientää - jne. jaada jaada - koira parhaassa iässä, ja niitä muita latteuksia. Mutta missä se mun lahja?

 Synttäripäivän kunniaksi sain ihan ikioman kakun johon ei Fasulla ollut mitään lupaa koskea. Kiltisti se odottikin kun mä sankarina aloitin ekana ton kakun tuhoamisen. Hyvää oli! 


Toi kuva on musta aika hassu - ihan kun mun pää olis jumalattoman iso! Pyytää tota ihmisiskää tekemään sitten ihan mitä tahansa niin ei tuu hyvää jälkeä. Miten ihmeessä se saikin musta otettua tollasen kuvan jossa mä näytän ihan sellaiselta auton kojelaudan päälle laitettavalta matkamuistolta joka muuten pysyy paikallaan mitä nyt sitten pää heiluu ees-taas ihan holtittomasti. On se vaikeeta.

Synttäripäivä meni muuten ihan tavallisesti - ei mitään ihmeempää edes sen suhteen, että syötyään synttärikadun toi mastodontti alkoi haisemaan niin pahalta, että meidät molemmat ajettiin olohuoneesta pois.

Onnea sisaruksillekin!

Peräkkäinjuoksua II

Toffen kisanomainen agiharkka Janakkalassa

Kuten osa varmaan muistaa on meidän oma halli poissa käytöstä joten ollaan jouduttu vähän hunningolle ja ainoat harkkamahdollisuudet ovat olleet melkeinpä kisoissa. No ei me kisoissakaan olla tänä vuonna ihmeesti käyty - nää Janakkalan kisat kun oli ensimmäiset. Ei tää varmaan niin vaikeaa oo ku miltä se vaikuttaa - radat oli taas helppoja ja me otettiin kolme hyllyä. Yksi oikein hyvä hylly ja kaksi vähän vähemmän hyvää. Musiikki kertonee myös tarinaansa ...

Hei me kirmaillaan !

A-luokan lihaa

Tuo mun siskonpoika nimittäin. Ei sillä että mä olisin maistanut sitä sen enempää kun aina välillä vähän napsassut jostain, vaan Fasu kävi lauantaina kuvattavana ja peilattavana. 

Lopputulemana oli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja samoin polvet oli kunnossa. Silmissäkään sillä ei ollut mitään huomautettavaa, eli sillä ei oo samaa retiisiä silmässä kun mitä mulla on. Todettakoon kuitenkin, että musta ei ole vieläkään tehty konsulenttia - eli kaikki rohkeet neitoset ja miksei varttuneemmatkin rouvat - tänne vaan jonoa tekemään.

Ne joille mä en jostain tai just siitä syystä kelpaa, niin mun täytyy sanoo, että toiseks paras olis toi meidän Fasu.

Kuka on? Toffe on !

Se on siinä! Ihmisiskän pitkääkin pidempi koulutus alkaa kantamaan hedelmää! Meidän (mun) ensimmäinen nolla! Jäätiin tolle ällä - bortsulle kaks sekkaa ja oltiin toisia 31 koirakon joukossa. Tulokset. Kuka on? Toffe on!

Katsokaa eritoten mun keinua! Ai, että mä muka teen aina hyppykeinun!? Kuka on? Toffe on!
 
Agirata 2. 
Jälkimmäisellä agiradalla taisi meillä olla molemmilla vähän liikaa kierroksia kun tehtiin sellainen "normisuoritus". Rata oli vähän niinku toi eka rata nurinperin. Mä hyppäsin puomilta alas ennen kontaktia. Mä en saanut selvää mitä toi ihmisiskä haluaa kun se taas heilutteli niitä käsiksi kutsumiaan pulkannaruja aivan holtittomasti. Otettiin siihen sitten nätti uusi kontakti ja jatkettin matkaa - ja kuinka ollakaan - väärä putken pää houkutteli mua ihan liikaa - enkä mä oikein saanut parempia ohjeitakaan. Ihmisiskä oli päättänyt yrittää siihen putkiohjaukseen sellaista riskiohjausta varman valssin sijaan - ja hyllyhän siitä sitten napsahti.  

Hyppäri.

Tää hyppäri meni vähän säätämiseksi kun tuli toi kielto tolta kolmannelta esteeltä, ja lopuksi saldona oli kaksi merkittyä kieltoa sekä hylly eli varmaan kolme kieltoa. Mä vaan en tajua mistä ne muut kiellot tuli, kun ton putken sai viissiin suorittaa kummasta päästä tahansa? Ehkä ei sitten kuiteskaan saanut - ainahan on se mahdollisuus ... olisko kartturi voinut muka mokata?