Karhu agilityhallilla

Mä en oikeastaan tiedä mikä toi karhu on, kun en sellaista ole koskaan haistanut tai nähnyt, mutta voisin kuvitella sen olevan jotain jännää, kun noi ihmiset siitä puhuvat niin kovasti.


Meidän agilityhallin viereisellä pellolla on nyt kuitenkin ollut useampi havainto sellaisesta karhusta. Mä en tiedä tykkääkö sekin agilitystä, mutta tervetuloa vaan - haluaisin nähdä miten se menee putkesta läpi.


No joka tapauksessa ihmisiskä halusi, että mä pidän mun nenäni auki ja kerron sille heti jos mä haistan sen karhun. Mä tosin en tiedä miltä karhu haisee.


No mä kerron sitten jos mä törmään sellaseen.

Meikä on ENO!

Ajattelin vaan nopeesti laittaa tietoo, että Toffe on nyt ENO! Salla-siskon ekat pennut on ruskea tyttö valkoisin merkein ja valko-ruskea poika. Molemmat on aika potria (330g) - siis ainakin meikäläisen syntymäpainoon verrattuna! 


Eikä se noihin kahteen jäänyt - kaikkiaan Enolla on nyt 5 siskonpentua (3 valko-ruskeaa poikaa ja kaksi ruskeaa tyttöä)


Onnea Sallalle ja pennuille!

Märkä koira ... (42km)

nukkuu ihmisiskän kanssa samassa makuupussissa jakaen kosteutta ja lämpöä. Mulla oli vähän vilu alkuyöstä kun olin kastunut läpimäräksi, mutta kyllä se sitten siitä. Nukkupaikka oli 35km kohdalla. Viimeinen etappi oli reilut 6 kilsaa ja nyt ollaan hotellissa. Täällä koiran kelpaa. Sain respan tädeiltä tommosen herkkukassin. Ai niin - musta on tulossa ihan näillä näppäimillä eno.

Ryläys - 31km lähdöstä

Tää vois olla jo tässä. Mullakin alkaa olla jo aikamoinen kutina päästä kotiin. Mun silmänympärykset, mahanalustan avoimet paikat (auts!) on syöty - siitä se kutina. Ihmisiskä sanoi että me mennään vielä 5km ennen kuin päästään nukkumaan. No nyt me kuitenkin syödään - toivottavasti mä saan muutakin kuin naksuja.

Toinen maastopäivä.

Ihmisiskä väittää melkein palautuneensa eilisestä 20km marssista, niinpä nyt lähdetään takaisin kohti alkupistettä Herajärvenkierroksen sitä haastavampaa puolta. Nyt tavoitteena on kuitenkin vain reilu 10km - on ne ihmisiskät jotain eilen itsestään oppineet. Eipä silti - itsekin olin vähän väsy kun koko päivän olin saanut hinata tota yhtä ylös noita mäkiä - ruoankin söin makuulta. Nyt matkaan.

Näinhän siinä sitten kävi ...

Toinen yö (20km)

Tää on meidän ensyön koti. Ihmisiskät keksi, että me laitetaan teltta pystyyn tonne laavuun. Aika näppärää, vielä ei tiedä onnistuuko, mutta noi hyttyset on syöneet mut jo kokonaan. Näkisittepä mun mahanalusen - hirveitä paukamia, mutta mä en välitä kun noi ihmisiskätmkään ei valita - ainakaan hirveesti.

Lakkala (15km)

Ihmisiskät ryhtyivät einehtimään ja minä keskityin olemaan lammas. Ökäilin sitten niitä heiniä ympäri aluetta. Nälkä mulla ei vielä ollut. 15 km menty tähän mennessä. Äsken ripotteli vettä, mutta nyt taivas on täynnä hyttysiä.

Pirunkirkko (10km)

Matkaa on taitettu nyt 10km. Pirunkirkko on ihmisiskän mielestä pirun kirkko. Ihmisiskä läähättää mua enemmän.

Mäkärävaara

Vasta alkutaipaleella - mitenhän ihmisiskä jaksaa?

Ohituskurssilla ja muuta

Jostain kumman syystä ihmisiskä ilmoitti meidät ohituskurssille. Ensin mä ajattelin, että me päästään jonnekin ohi jonon tai jotain, mutta vielä mitä! Ohituskurssille se laittoi Toffe-paran. Ihan kun mä en osaisi ohittaa toisia koiria? Siinä vaan teputtelee eteenpäin ja tarvittaessa morjestaa vastaantulevalle jotta MORJESTA! tai MITÄ SÄ SIINÄ TOLJOTAT!


Toi ei kuulemma ihmisiskälle kelpaa. Se haluaa, että mä oon hiljaa kun muita koiria tulee vastaan. No olis sanonut mulle sen suoraan aikasemmin! Tartteeko sitä viedä jonnekin kurssille hihnasta nyittäväksi ja kasteltavaksi? Joo - käyttivät siellä jonain tehostekeinona sitä että ruikkivat juomapullosta vettä mun päälle. Vettä vesikoiran päälle? Oi kauheeta hei! Mä vielä näytän ihmisiskälle joku kerta - tönäsen sen veteen tai jotain. Niin ja se kurssi jatkuu vielä 2 kertaa. 


Salla kirjoitteli, että se tuntee jo tosi hyvin kun pennut potkii sen mahaa. Se vähän sanoi siihen tyyliin, että sillä vois olla mulle yllätys. No mun täytyy käydä siskopuolen luona joskus tossa kesällä, niin saa näyttää mulle sen yllätyksen.


Mistral oli kuulemma pelottanut niiden tontilta jonkun fengsuin käpäläjalkaan. Mistralin ihmisäiskä oli tilannut jonkun vihersuunnittelijan ja Mistral oli sitten noutanut sille tyypille niiden puistosta jäniksen. Se fengsui oli kuulemma mennyt tilanteessa vähän lukkoon... oli mennet taivaat ja maat sekaisin


Ihmisiskän kanssa lähdetään perjantai-iltana reissuun. Me mennään Kolille. Ensin mä luulin, että me mennään käymään Kolan ja Nokin luona, mutta se olis kuulemma ollut silloin Kolalle. Oikeesti me mennäänkin kävelemään jotain reittiä jonnekin kansallispuistoon. Mä en kyllä tykkää kansallispuistosta, kun siellä en saa olla vapaana. 

Vähän elävää kuvaa agiharkoista

Ajattelin laittaa vähän elävää kuvaa. Tasapuolisuuden vuoksi filmi sisältää meiltä molemmilta pienen virheen (vaikka enhän mä virheitä oikeesti tee). Ihmisiskän virheen nyt huomaa kuka tahansa, mutta huomaatko minkä mokan mä tein?